Miksi minä kirjoitan, koska kukaan ei lue sanojani?
Miksi minä huudan, koska kukaan ei kuuntele?
Miksi minä itken, koska kukaan ei kuivaa kyyneliäni?
Taas aloitin kirjoitukset niin perkeleen syvällisillä sanoilla.
Mutta tältä minusta tuntuu tällä hetkellä. Olen vain joku. Joku outo ja ruma. Vain joku rikottava posliinikissa.
Huomenna alkaa viikonloppu. Huomenna ystäväni syntymäpäivät, kuten tänäänkin.
Huomenna saan taas makeaa ja taas mahani kasvaa, ja taas, minulle tulee niin huono omatunto. Ei - en sairasta bulimiaa. En ainakaan oksenna ruokia ulos. Äitini totesi, että anoreksiaan kuoleminen on turha kuoleminen. Ja mitä hän sillä tarkoittaa? Onko se ihminen, joka kuolee sairautuunsa paha, koska kuolee. En aina ymmärrä äitiä.
Tiedättekö mikä on ihanin sarja ikinä? Criss Angel. Tämä ei nyt ole sellaista huumaa, kuin joku Salatut elämät. Criss (Christian) on niin herkkä ja oikeasti vilpitön. Ehkä hieman rankempi ulkokuori kertoo muuta, mutta oikeasti Criss välittää perheestään. Ah, olen niin tykästynyt tuohon mieheen! Uhkaa kuolemaa tempuillaan. Katso Subtv torstaisin klo. 20.00 ja ihastu.
Ehkäpä minusta tulee mainostoimiston pomo, koska osaan mainostaa aika hyvin, vai mitä? Eläkää ihmiset ja viskatkaa murheet hetkeksi syrjemmälle, ne löytävät kyllä takaisin luoksesi.
Kauniita unia.